Jotain minusta...

Synnyin vuonna 1984 perheeseen, jossa ei ollut ainuttakaan lemmikkiä. Jo pikkutytöstä asti hyysäsin naapureiden koiria, kissoja, lintuja.. Mitä vain.. Ahkerasti myös "pelastelin" ikkunaan lentäneitä tilhiä. Ollessani ala-asteikäinen vanhempani suunnittelivat vehnäterrierin ottoa, johon keräsimmekin mukavasti rahaa kokoon. Homma tyssäsi siihen, että äitini ja minä olimme allergisia. Kumpikaan meistä ei ole allergiaa koirista saanut, mutta vanhempani ajattelivat että on helpompi olla ottamatta koiraa, kuin se, että ottaisimme pennun, josta sitten joutuisimme luopumaan allergian vuoksi. Ikävältähän se tuntui, mutta sain päivittäin ulkoiluttaa naapuruston pieniä ja isojakin koiria.

Yläastella alkoi taas mieletön koirakuume. Käytin paljon aikaa kirjastoissa lukiessani kaikki mahdolliset koirakirjat etsiessäni minulle sopivaa rotua. Osasin tunnistaa kuvista melkein jokaisen koirarodun! Sitten eräänä kauniina kevätpäivänä vuonna -98 näin ensimmäistä kertaa koirakirjassa kaksi kaunista harjakoiraa, nakun ja puuterin. En kiinnittäny asiaan edes paljon huomiota, mutta mielessäni kuitenkin huokailin ihastuksesta. En saanut illalla näitä satuolennon näköisiä koiria mielestäni. Oli pakko saada lisätietoa rodusta. Seuraavana päivänä sain selville koirien nimet. Ne olivat molemmat suomalaisen kasvattamia! En ollut edes ajatellut, että suomessa olisi tällaisia koiria! En viitsinyt kuitenkaan "häiritä" kasvattajia sellaisella asialla, joka olisi ajankohtaista vasta muutettuani pois kotoa, joten asia jäi vähemmälle huomiolle muutamaksi vuodeksi..

Lukioaikaan aloin taas heräämään koiramaailmaan. Internetkin oli jo kovassa käytössä, joten se mahdollisti syvempää tutkimusta tästä hurmaavasta rodusta. Nyt jo uskaltauduin kirjoittamaan mailia muutamalle kasvattajalle ja kyselemään rodusta asioita, joita ei kirjoista löytynyt.. vuoden 2003 lopulla asuin vihdoin asunnossa, johon koiran voisi hankkia. Alkoi pennun etsintä. Pari takapakkia tuli mutta vuoden 2004 keväällä, Hebblas-kennelin Leila ilmoitti, että nakutyttöjä on syntynyt. Olin onneni kukkuloilla! Olin jopa saanut mieheni innostumaan "oudosta karvattomasta rodusta" ;) 7 viikkoa myöhemmin haimme tuusulasta pienen nahkakääryleen kotiimme. Nuu-Nuu oli kaikkea, mitä olin pennulta odottanutkin. Pieni Nuu-Nuu vain vahvisti tunnesidettä rotuun ja tiesin, että näitä tulisi tulevaisuudella lisää ;) En edes enää harkinnut muita rotuja.

Pidin yhteyttä harjakoirakasvattajiin ja aloin kiinnostua sen kautta myös näyttelyistä. Olen aina ollut kauhea jännittäjä ja luulin, etten koskaan pystyisi itse esittämään koiraa! Kuinkas kävikään. Tunnen oloni kotoisaksi kehässä ja hermoilua on vain juuri ennen kehää.. ;) Aloin myös kiinnostua harjakoirien historiasta, suvuista ja sukutauluista. Ilmottauduin kasvattajan peruskurssille vuoden -05 keväällä ja syksyllä läpäisin kurssin. Aloin samantien hakemaan omaa kennelnimeä. Ehkä se oli hieman aikaista, mutta minkäs teet kun innostuu ;) Tiesin jo silloin etten tule käyttämään Nuu-Nuuta jalostukseen sen allergioiden vuoksi. Vuoden -06 keväällä vihdoin sain oman kennelnimeni. Aika näyttää milloin saamme maailmaan ensimmäiset Selfcresteem's pentuset :)

Laumamme lisääntyi lokakuussa 2006 toisella nahkalapsella, Dalinilla, White Affair's Ideal Dandelion.Kiitos Birgitille tästä hurmaavasta sydämet valloittaneesta pikkuriiviöstä!

Ensimmäinen puuterihuisku liittyi perheeseemme alkukesästä 2007. Onyva on sijoituksessa Kennel Dragon Moonista ja täten kasvattajansa omistuksessa ensimmäiseen pentueeseensa saakka. Sydämellinen kiitos Sannalle kun luotti kasvattinsa meidän perheeseen!